Serlachius Kartano
Serlachius Kartano valmistui vuorineuvos Gösta Serlachiuksen edustuskodiksi vuonna 1935. Arkkitehti Jarl Eklundin piirtämä punatiilinen kartano edustaa klassismia ja on saanut vaikutteita englantilaisesta kartanoarkkitehtuurista. Rakennuksen alakerta on palvellut museona vuodesta 1945 lähtien. Koko rakennus otettiin taidemuseokäyttöön vuonna 1984.
Vuonna 2014 taidemuseon yhteyteen valmistui puurakenteinen laajennusosa paviljonki, jonka myötä taidesäätiön toiminta laajeni myös nykytaiteeseen. Paviljongin suunnittelusta järjestettiin 2010–2011 kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, ja sen voitti Barcelonassa toimivan arkkitehtitoimisto MX_SI:n ehdotus, jonka pohjalta rakennus toteutettiin. Paviljongin kolmessa näyttelytilassa on jatkuvasti esillä kotimaisten ja kansainvälisesti tunnettujen nykytaiteilijoiden näyttelyitä.
Serlachius Kartano sijaitsee Joenniemen kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa miljöössä Melasjärven rannalla. Puisto on ollut 1930-luvulta lähtien keskeinen osa kartanon kulttuurimaisemaa, ja siellä nähdään runsaasti veistoksia. Paviljonki ja puistoon sijoitetut veistokset jäsentävät maisemaa, jonne syntyy uusia tiloja ja katsomisen paikkoja. Puiston kävelytiet johdattavat kävijät sillalle ja läheiseen Taavetinsaareen, jossa voi myös nähdä kesäaikaan taidetta.
Serlachius Pääkonttori
Vaikuttava Valter ja Bertel Jungin suunnittelema museorakennus valmistui G. A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttoriksi vuonna 1934. Vuorineuvos Gösta Serlachius halusi luoda siitä yhtiönsä käyntikortin. Klassismia ja funktionalismia edustava pääkonttori koristeltiin maineikkaiden taiteilijoiden töillä ja varustettiin aikansa parhaalla tekniikalla. Entinen pääkonttori siirtyi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistukseen vuonna 2000. Yleisölle museo avattiin mittavan peruskorjauksen jälkeen vuonna 2003. Siitä tuli taidesäätiön toinen museo.
Mäntän keskustassa toimivan Serlachius Pääkonttorin näyttelyt liittyvät paperiteollisuuden ja Serlachiusten historiaan sekä taiteeseen. Useat näyttelyt avautuvat kävijöille tarinoiden kautta. Myös ryhmille tarjottavissa palveluissa näkyy dramatisoitu historia ja vuorovaikutteisuus.
